SMEs

Artikkelit

Arkioppiminen ja Web 2.0 järjestelmien käyttö osana PK-yritysten koulutusstrategioita

24 Marraskuu 2008
Pienten ja keskisuurten yritysten (PK-yritykset) päivittäisestä toiminnasta syntyy erityisiä tarpeita; Niistä noin 10% mainitsee kasvunsa esteeksi tarvittavien taitojen puutteen korostaen erityisesti koulutuksen ja kestävän kehityksen suhdetta. Taitojensa pitämiseksi ajan tasalla PK-yritysten henkilökunnan olisi päästävä hyödyntämään sopivaa koulutusta ja uusi tekniikoita. Niihin kuuluu etenkin eLearning, joka Web 2.0 sovellusten avulla pystyy edistämään asiantuntemuksen jakamista, kulttuurivaihtoa ja verkostoitumista.
Oppiminen Web 2.0 välineillä (eLearning 2.0) perustuu työkaluihin, joissa sisällöntuotannon helppous yhdistyy kätevään jakeluun verkossa. ELearning 2.0 menetelmien moottorina toimii työntekijä, kun käyttäjät voivat luoda sisältöä itsenäisesti tai yhdessä. Tuttuja Web 2.0 työkaluja käytettäessä (wikit, sosiaaliset verkostot, kirjanmerkit, blogit, jne.) jokainen voi toimia samalla sekä opiskelijana että opettajana, kun tietotekniikkapohjainen koulutus on kaikille esteettä saatavilla. Selkeästi yhteisöpohjalle rakentuva eLearning 2.0 sopii hyvin PK-yrityksille, sillä siinä luonnollisesti tapahtuva arkioppiminen yksinkertaistaa ryhmätyöskentelyn ja -koulutuksen hallintaa.

Käytäntöyhteisöt (CoP, Communities of practice) saattavat myös olla PK-yrityksille tehokas tapa edistää innovaatiota ja kehittää uusia taitoja. Niissä toimii samankaltaisia haasteita kohtaavia vapaaehtoisia jäseniä, jotka ovat säännöllisesti vuorovaikutuksessa keskenään, oppivat toinen toisiltaan ja pyrkivät parantamaan kykyään voittaa kohtaamansa haasteet.

Tässä artikkelissa tehdään ensin yhteenveto PK-yritysten nykyisistä koulutustarpeista ja -menetelmistä korostaen niitä Web 2.0 järjestelmien toimintoja, joita voitaisiin mahdollisesti käyttää näiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Sen jälkeen pohditaan, ovatko käytäntöyhteisöt sopiva ympäristö PK-yritysten arkioppimiselle. Lopulta annamme esimerkin siitä, miten arkioppiminen ja käytäntöyhteisöt pystyvät tehokkaasti vahvistamaan taitoja PK-yrityksissä.
Artikkelit

Sosiaaliset ohjelmistot ja verkkopohjaiseen tiedonjakoon perustuvat käytäntöyhteisöt matkailualalla

26 Syyskuu 2007
Käytäntöyhteisöt voidaan nähdä keskeisenä mallina arkioppimisen tukemiseen etenkin työpaikoilla. Lähtien oletuksesta, että sosiaalisten ohjelmistojen työkalut ja mallit soveltuvat hyvin tukemaan yhteistyötä verkostoissa, kirjoitus tarkastelee tavoitteita ja kokemuksia verkkopohjaiseen tiedonjakoon perustuvien käytäntöyhteisöjen luomisesta Euroopan matkailualan PK-yrityksille (mukaan luettuna sosiaalisiin ohjelmistoihin liittyvien välineiden käyttö).
PK-yrityksiä voidaan pitää Euroopan alueellisen vaurauden ja työllistämisen selkärankana. Niiden työntekijöiden ammatillinen kehitys nähdään usein innovaation ja kilpailukyvyn tärkeimpänä lähteenä. Pienillä yrityksillä on usein kuitenkin vaikeuksia yksin kehittää tai rahoittaa työntekijöidensä tarvitsemaan viralliseen koulutukseen liittyviä aloitteita. Viimeaikaisiin tieto- ja viestintätekniikkapohjaisiin koulutusideoihin kuuluu oppimisen ja työnteon yhdistäminen työpaikkaoppimiseksi. Tällainen organisaatioiden sisällä tapahtuva arkiopetus perustuu yleensä konkreettisista ongelmista oppimiseen.

Leonardo da Vinci-projektin Work&Learn Together (WLT) hankkeesta saatujen kokemusten perusteella sosiaaliset ohjelmistot pystyvät todella helpottamaan ja tukemaan kommunikaatiota käytäntöyhteisöissä. Näitä välineitä pidetään usein kuitenkin vain ylimääräisenä kommunikaatioväylänä. Puhtaiden käytäntöyhteisöjen perustaminen matkailualalle osoittautuikin vaikeaksi. Alan kilpailuhenkisyys mitätöi yhteisen oppimisen tarpeen.

Siitä huolimatta matkailualalta löytyi useita osa-alueita joissa verkkopohjaiseen tiedonjakoon perustuvia käytäntöyhteisöjä voitiin käyttää olemassa olevien kommunikaatio- ja oppimisrakenteiden tukena oppilaiden tarpeiden mukaan. Yksi tärkeimmistä syistä käytäntöyhteisöjen perustamiseen – etenkin PK-yrityksissä – on tarve löytää välineitä, jotka mahdollistavat oppimisen työpaikoilla työaikana. Niiden avulla maaseutualueilla vältetään työntekijöiden matkat virallisen täydennyskoulutuksen koulutuskeskuksiin.