Virtuaaliliikkuvuudella arvoa kulttuurivaihtoon

Tässä artikkelissa määrittelemme virtuaaliliikkuvuuden uudelleen ja esittelemme Movinter- suunnittelupuitteet joiden avulla korkeakoulut pystyvät suunnittelemaan ja toteuttamaan virtuaaliliikkuvuuden integroitua käyttöä kansainvälisten oppimiskokemusten tueksi.

Artikkelin lopussa annetaan suosituksia siitä, miten virtuaalisen liikkuvuuden mahdollisuuksia voidaan ensi vuosikymmenellä hyödyntää. On edelleen kysyttävä, miksi virtuaalinen liikkuvuus on tärkeää ja kiinnitettävä huomiota käsitteen hyödyntämättömään potentiaaliin, jotta: (1) pystyttäisiin demokratisoimaan osanotto kansainväliseen, monialaiseen ja monikulttuuriseen oppimiskokemukseen, jota nyt hyödyntää vain suhteellisen pieni vähemmistö opiskelijoista. Sillä edistettäisiin sosiaalista yhteenkuuluvuutta; (2) saataisiin verkkomenetelmin edistettyä erikoistumiseen ja havaittuun täydentävyyteen perustuvaa säännöllistä yhteistyötä opetus- ja tutkimusryhmien sekä niiden laitosten välillä; (3) edistettäisiin yhteisten tutkintonimikkeiden käyttöä eri akateemisilla tasoilla (perustutkinto, maisteri- ja tohtoritutkinnot) ja eri menetelmätasoilla (luennot, yhden aiheen kurssit, seminaarit ja työpajat) todellisuudessakin, jopa ennen tutkintonimikkeen täyttä virallista tunnustamista muissa maissa; ja (4) varmistettaisiin, että Eurooppalaiset yliopistot ja muut korkeakoulut rakentavat yhteyksiä keskenään ja muiden maailman laitoksien kanssa.